Pienet Sievät jälleen palkintosijoilla Mieskuoroliiton laulukilpailussa
Pienet Sievät (Mikko Tanskanen, Olli Hurskainen, Risto Gröhn, Tauno Nousiainen) ja Saken malja.
Kuva: Antti Lindqvist
Mieslaulukvartetti Pienet Sievät sijoittui kolmanneksi Suomen Mieskuoroliiton talvipäivillä järjestetyssä yhtyelaulukilpailussa Seinäjoen Kampustalon Seinäjoki-salissa 26. maaliskuuta 2011.
Kilpailun tuomaristo palkitsi Pienet Sievät kolmannen sijan lisäksi toista kertaa peräkkäin kiertopalkinto Saken maljalla, joka jaetaan vuosittain vaihtuvalla perusteella. Tänä vuonna palkinto myönnettiin kvartetille, joka on löytänyt oman äänensä ja tyylinsä ja joka käyttää ansiokkaasti omia sävellyksiä ja sovituksia ohjelmistossaan. Malja kävi siis Seinäjoella kääntymässä ja palasi jälleen vuodeksi Joensuuhun.
Pienet Sievät osallistui kilpailuun lauluilla El Grillo (J. Desprez), Eva (T. Holopainen, sov. O. Hurskainen), Käyttäytymisohjeita (O. Hurskainen) sekä Juokaa, miehet, juokaa! (O. Hurskainen).
Perinteeksi muodostunut kvartettikilpailu oli täksi vuodeksi muuttunut yhtyelaulukilpailuksi, jossa yhtyeen koko oli rajattu välille 3-7 laulajaa. Kilpailussa ei tänä vuonna myöskään ollut pakollista laulua. Mieskuoroliiton seuraava laulukilpailu järjestetään talvipäivillä Joensuussa maaliskuussa 2012.
Joensuun Mieslaulajat menestyi Leevi Madetoja
-mieskuorokilpailussa
Kuva: Markku Pihlaja
Viides kansainvälinen Leevi Madetoja -mieskuorokilpailu järjestettiin Espoon kulttuurikeskuksessa lauantaina 17. huhtikuuta 2010. Joensuun Mieslaulajat otti 17 muun kuoron ohella osaa kilpailun kansalliseen sarjaan, ja tulos oli huikea menestys. Mukaan lähti sarjan kolmas palkinto, 400 euroa. Menestyksen arvoa lisää se, että Suomen Mieskuoroliiton taiteellisen johtajan mukaan "kansallisen sarjan taso on noussut silmiinpistävästi!" Kari Väänäsen johtaman joensuulaiskuoron kevyt ja kirkas laulutyyli sai ansaittua kiitosta. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että joensuulainen mieskuoro-osaaminen edustaa suomalaisen mieskuorokulttuurin terävintä kärkeä.
Joensuun Mieslaulajat esiintyi kilpailussa neljän laulun ohjelmalla. Kuoro lauloi Olli Hurskaisen sävellyksen Hän kulkevi kuin yli kukkien, kansallisen sarjan pakollisen, Leevi Madetojan itsensä säveltämän laulun Ilta, Toivo Kuulan kappaleen Kesäkuva sekä viimeisenä kiteeläisen säveltäjän Teuvo Tikan kuoroteoksen Pajarin surma.
Kuva: Markku Pihlaja
Menestys on liki satavuotisen kuoron historiassa ainutlaatuinen: Joensuun Mieslaulajat oli kilpailemassa ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen ja palkintosijoitus on kuoron historian ensimmäinen. Tunnustuksia joensuulaisille jaettiin gaalakonsertin karonkassa lisää.
Suomen Mieskuoroliitto jakaa vuosittain Äänekkäimmän ämpäri -kiertopalkinnon merkittävästä mieskuoromusiikin esiin tuomisesta. Vuonna 2009 palkinto annettiin Seminaarinmäen mieslaulajille, ja vuonna 2010 liitto katsoi, että Joensuun Mieslaulajien nuorempien jäsenten Poikamieslaulajat-osasto on esiintynyt mieskuoromusiikin eduksi palkinnon arvoisesti. Näin ämpäri lähti Joensuuhun.
Kuva: Matti Kinnunen
Tunnelmia Leevi Madetoja mieskuorokilpailusta Espoossa 17.–18.4.2010
Osallistuin kuorokilpailuun Joensuun Mieslaulajien riveissä aurinkoisena huhtikuun lauantaina. Olimme saapuneet jo edellisenä iltana Tapiolan yöpymispaikkaamme, ja suunta oli selvä: nukkumaan, voimia keräämään ja kohti menestystä. Seuraavana aamuna asiankuuluvien äänen(n)aukaisujen ja harjoitusten jälkeen koitti oma vuoromme suuressa konserttisalissa, jossa yleisön lisäksi istui tuomaristo. Aikaa oli viisitoista minuuttia.
Esiintyminen meni nappiin; olihan töitä tehty jo melkoisesti. Laulu-urakkamme aloitimme kuoromme varajohtajan omalla tunnelmallisella sävellyksellä, tämän jälkeen tuli pakollisen Madetoja–kappaleen vuoro ja sitten Toivo Kuulan teos. Lopuksi kajautimme komeasti pohjoiskarjalaisen säveltäjän Teuvo Tikan vaikuttavan Pajarin Surma -teoksen.
Illalla oli vuorossa Gaala-konsertti ja kuorokaronkka. Gaalakonserttiin valittiin muutama kuoro esiintymään. Kun emme olleet joukossa, pientä pettymyksen tunnetta oli havaittavissa. Oliko niin, että tällä oli jo ratkaistu voittajat? Näin ei asianlaita kuitenkaan ollut.
Ilo oli luonnollisesti ylimmillään palkintojen jakotilaisuudessa, kun voittajat julistettiin: kuoromme tuli kolmanneksi, siis pronssille tässä kovatasoisessa kilpailussa! Tuomaristo oli selvästi osannut tehdä viisaita päätöksiä! Hesarin toimittaja Hannu-Ilari Lampilan mukaan laulutyylimme oli ”kilpailun kevyimpiä ja kirkkaimpia”.
Sijoituksemme on historiallinen, se antaa voimia ja tulevaisuudenuskoa siihen, että tämän kovalla työllä saavutettu menestys jatkuu myös vastaisuudessa. Kiitos kuuluu ennen kaikkea kuoronjohtajillemme, mutta kyllä myös osataan ”ottaa ihteemme”.
Gaalakonsertin jälkeen seurasi asiaankuuluva karonkka runsaine tarjoiluineen ja ohjelmanumeroineen. Juhlinta eri kokoonpanoissa jatkui laulun merkeissä pikkutunneille asti. Mutta tämä on jo toinen juttu.
Oli ilo saada olla mukana pohjoiskarjalaisen huippukuoron Joensuun Mieslaulajien riveissä tässä mieskuorojen tasokkaassa SM-mittelössä. Tunnelmia kuvaa hyvin erään kuoroveljen kommentti: ”Kyllä me ollaan tosi kovia laulumiehiä ja syystäkin ylpeitä siitä että tullaan Pohjois-Karjalasta näyttämään että mitä täällä osataan! Yhdessä eteenpäin ja kohti uusia haasteita!”
Joensuun Mieslaulajat Petroskoissa 4.–7.6.2009
Matkamme alkoi torstaina 4.6. kukonlaulun aikaan klo 6:00 Laulutalon pihasta, josta lähdimme bussilla 33 lauluveljen ja 6 puolison voimin kohti Niiralan rajanylityspaikkaa. Matkanjärjestäjänämme toimi Tilausliikenne Kaitsun Matkat kuljettajanaan itse Kai Rantatupa. Saavuttuamme tasaisia teitä valtion itärajalle oli luvassa passintarkastusrumba, josta selvittyämme pysähdyimme ensimmäisen kerran naapurin puolelle öljymäelle. öljymäellä joimme kahvit ja vaihdoimme eurot leikkirahaksi Sergein kurssilla 1€ = 42,00 ruplaa. Tämän jälkeen matkamme jatkui asfalttipäällysteisiä kynnöspeltoja pitkin kohti Sortavalaa, jossa pysähdyimme hetkeksi jaloittelemaan. Tämä tuli tarpeen, koska määränpäähämme, Petroskoihin, oli vielä pitkä matka.
Matkalla Petroskoihin saimme kuulla Kaitsun kertomana Suomen sotahistoriasta ja paikallisista taisteluista tarkemmin. Pysähdyimme matkalla Salmiin, jossa nautimme Kaitsun valmistaman kenttälounaan sateen piiskatessa korvakäytäviä 45° kulmassa. Salmista jatkoimme matkaa kohti Aunuksen Karjalaa ja Aunuksen kaupunkia, missä eräs paikallinen asukas, Nikolai, kertoi meille elämästä tämän päivän Karjalassa. Samalla saimme myös lyhyen kielikylvyn vanhassa Karjalan murteessa. Petroskoihin, hotelli Severnajaan, saavuimme vasta iltamyöhällä ja menimme heti iltapalan jälkeen väsyneinä nukkumaan.
Toisena matkapäivänä kävimme heti aamusta paikallisessa TV-studiossa kuvauksissa, jossa annoimme haastattelun ja pienen näytön laulutaidoistamme. Tämän jälkeen olikin jo aika lähteä illan konserttipaikalle Kontupohjaan. Kontupohjassa esiinnyimme uudessa kirkossa, jossa väkeä oli mukavasti ja tunnelma oli rennon oloinen. Konsertin musiikillinen anti ei aivan vastannut omia odotuksiamme, mutta yleisö tuntui ainakin suosionosoituksista päätellen pitävän kuulemastaan. Konsertin jälkeen saimme vielä maistaa aitojen karjalaisemäntien valmistamaa herkullista ruokaa, minkä jälkeen ajatukset alkoivatkin jo suunnata kohti seuraavaa päivää ja toista konserttia…
Lauantai koitti Petroskoissa aurinkoisena kahden sateisen päivän jälkeen ja lähdimme aamupäivästä kiertelemään kaupungille tutustuaksemme hieman paremmin paikalliseen kulttuuriin ja nähtävyyksiin. Kaupunkikierroksella oli myös rentouttava vaikutus; ajatukset eivät pyörineet koko ajan iltapäivän kohokohdassa, konsertissa. Konsertti oli Petroskoin musiikkiopistolla, jossa oli väkeä huomattavasti enemmän kuin edellisen päivän kirkkokonsertissa. Konsertti sai jo ennen alkuaan meidän kannalta yllättävän käänteen kun harjoittelemaamme 1½ tunnin ohjelmistoa jouduimme tiivistämään tunnin mittaiseksi. Tämä johtui siitä, että meidän lisäksemme konsertissa esiintyi Inkerin akateeminen sekakuoro sekä musiikkiopiston opiskelijoista koottu kansanmusiikki ja – tanssiryhmä. Alkusekaannuksesta huolimatta konserttimme oli menestys niin meidän laulajien kuin yleisönkin mielestä.
Illan kruunasi karonkka, jonka vietimme yhdessä Inkerin kuoron kanssa satamaravintolassa hyvän ruoan ja vielä paremman vodkan merkeissä. Laulua ja meininkiä riitti aina yömyöhään asti, kuten yleensä hyvässä seurassa on tapana käydä – ja tälläkin kertaa loppuillasta seuraan kuului enää oman kuoromme jäseniä.
Seuraava päivä kului kotimatkan merkeissä ja tutustuessa jälleen sotahistoriallisesti merkittäviin alueisiin ja taisteluihin. Pitkärannassa pysähdyimme kunnioittamaan sankarivainajiemme muistoa laskemalla seppeleen Surun ristille. Kuorovierailu Petroskoihin oli varmasti sellainen reissu, mikä jää kaikkien meidän muistoihin monessakin mielessä – pääsipä yksi kuoromme jäsenistä myös kättelemään vuosien takaista rippikoulukaveriaan TV-studiolla…
Tampere 28.–30.3.2009
Pienet Sievät (Mikko Tanskanen, Olli Hurskainen, Sampsa Asikainen, Tauno Nousiainen) ja Saken Malja.
Joensuun Mieslaulajat menestyivät Tampereella
Joensuun Mieslaulajat osallistuivat kuluneena viikonloppuna Mieskuoroliiton talvipäiville Tampereella. Mieskuoroväkeä paikalle veti koulutuksen lisäksi lauantaina jo perinteeksi muodostunut kvartettien välinen laulukilpailu. Kilpailuun osallistui yhteensä 13 kvartettia ympäri Suomea, kvartetit olivat ilmoittautuneet valintansa mukaan joko A- tai B-sarjaan. Kilpailun A-sarjan voitti oululaisen Pohjan Laulu -kuoron IFK Uleåborg -kvartetti. Toiseksi sijoittui Joensuun Mieslaulajien Pienet Sievät ja kolmanneksi tamperelaisen Mieskuoro Laulajien Four Rats. B-sarjan voitti Mieskuoro Kuopio-Kvartetin Velemut, toiseksi tuli Mieskuoro Vantaan Laulun Hyvät herrat ja kolmanneksi Joensuun Mieslaulajien Kava.
Yleisesti talvipäivillä pantiin positiivisesti merkille joensuulaisten nuorentuminen ja kuoron soinnin raikkaus sekä ohjelmistovalinnat. Joensuun Mieslaulajien historiallisen huikeaa menestystä täydensi vielä Pienten Sievien voittama Saken Malja. Tuomariston perustelu Saken Maljan myöntämiseen oli uuden mieskuoromusiikin esille tuominen. Pienten Sievien kilpailuohjelmistoon kuului pakollisen Ljuva flicka -kappaleen lisäksi kvartetin toisen tenorin Olli Hurskaisen sävellys Hän kulkevi kuin yli kukkien ja sovitus kappaleesta I Surrender.
Suomalaiset mieskuorot kilpailevat tiukasti joka vuosi myös mieskuoroliiton perus-, taito- ja mestarimerkkisuoritusten määristä. Tämän kilpailun voittaja saa haltuunsa jykevän ja halutun Vuaren Kukkoo -kiertopalkinnon. Sunnuntaina pidetyssä Suomen Mieskuoroliiton liittokokouksessa ilmoitettiin vuoden 2008 tulokset. Voittajaksi julkistettiin Joensuun Mieslaulajat, kuoron saalis vuonna 2008 oli 6 taitomerkkiä ja 10 perusmerkkiä. Tämän ponnistuksen ansiosta Joensuun Mieslaulajat nousi kaikkien aikojen merkkisuoritustilastoissa kolmanneksi. Ensimmäisellä sijalla on Ylioppilaskunnan Laulajat Helsingistä ja toisella sijalla on Mieskuoro Sirkat Jyväskylästä.
Ensimmäiset talvipäivät – eikä taatusti viimeiset!
Kannatti todellakin herätä lauantai aamuna klo 4.00! Muussa tapauksessa yhdet elämäni hienoimmista bileistä olisi mennyt täysin ohi. Ensimmäiset tunnit bussissa menivät täydessä unessa, mutta Savon auringon noustessa väsyneet silmäni aukenivat ja alkoi henkinen valmistautuminen tuleviin koitoksiin. Kaikkein suurin jännityksen aihe siinä vaiheessa oli oman kuoron kvartettien, Pienten Sievien ja Kavan suoriutumiset kvartettikilpailussa. Jännitystä ei ainakaan vähentänyt se, että bussissa näin ensimmäistä kertaa nuotit kappaleeseen, joka kuului kuoromme esityslistalle illan kirkkokonsertissa.
Tampereella menimme suoraan Suomalaiselle klubille, missä serenadikilpailu olikin jo alkamaisillaan. Sisään tultuamme tunsin oloni kieltämättä hieman junioriksi miesten sarjassa. Tunne saikin kohta vahvistusta kun keskiolutta tilatessani tarjoilijan ensikiinnostus oli ajokorttini ”syntymä aika” –rivillä. Siirryin tilanteesta hieman huvittunein mielin salin puolelle, jossa väkeä oli joka penkille asti. Tunnelma oli hieman erikoinen – toisaalta jännittynyt, mutta samalla myös rento ja jopa hieman hilpeä. Ilmassa oli jotakin sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä en pitkästä joukkuelajitaustastani huolimatta ollut aiemmin kokenut. Sana ”veljeys” konkretisoitui siinä hetkessä.
Kvartettikilpailu oli erittäin jännittävä aina viimeisiin esintyjiin saakka. Monien kvartettien esityksestä huokui ihailtava varmuus ja kokemus sekä ennen kaikkea laulamisen riemu. Oli joukossa myös sellaisiakin kvartetteja, joiden laulaminen tuntui enemmänkin suoritukselta kuin esiintymiseltä, mutta pääasiassa iloisuus vallitsi esiintymislavalla. Yleisesti jäin muutamaa kvartettia lukuunottamatta kaipaamaan kontaktia yleisöön, joka tuntui olevan monilla kateissa. Eikös esiintymisen yksi pääasiallisista tarkoituksista ole tehdä vaikutus yleisöön...?
Kilpailun jälkeen luvassa oli kirkkokonsertti Tampereen Tuomiokirkossa, missä pääsin ensimmäistä kertaa esiintymään monisatapäisessä suurkuorossa. Mahtava kokemus, vaikka kuoron johtajan seuraaminen ei mitään helpointa ollutkaan itseäni päätä pidempien joukossa.
Illan karonkka oli erittäin hauska ja rentouttava! Palkitsemiset ja lukuisat esiintymiset – niin viralliset kuin pöytäkuntakinkerit – olivat ehdottomasti illan parasta antia, eikä loistavaa illallista voi myöskään jättää mainitsematta. Hyvässä seurassa ja mieskuorohengessä vietetylle illalle on vaikeaa löytää vertaista – eikä tämäkään ilta tehnyt tässä suhteessa poikkeusta.
Veljeys, yhden tähden jaloviina ja Ylioppilaslaulu – mitäpä sitä mieskuorohenkeen kasvava nuori aikuinen muuta tarvitsee...